Lyonin malli ja kaupunginosat
31.10.2011 08:53

Vanhaan amfiteatteriin on kerääntynyt porukkaa. Täällä pitäisi kohta alkaa Croix-Roussen kaupunginosan kulttuurihankkeiden arviointitilaisuus. Vetäjänä toimiva tanakka mies alkaa kuitenkin ohjata hengitysharjoituksia ja pian harjoitellaankin jo laulamista. Mitä kummaa? Tarkoitus onkin kuulemma vasta myöhemmin siirtyä läheiseen baariin keskustelemaan projektiasioista. Nyt rentoudutaan.

Tanakka mies on äänestä päätellen oopperalaulaja (oikeasti yleisökasvattaja). Hän on areenalla koska ooppera on ottanut kaupunginosan kotikentäkseen, jalkautunut kansan pariin. Vastaavia vuosittaisia arviointisessioita on lukuisissa kaupunginosissa, etenkin haasteellisiksi koetuilla alueilla. Lyonissa kaupunki on solminut 22 tukemansa kulttuurilaitoksen kanssa sopimuksen, joka edellyttää niiltä uudenlaisia toimintamuotoja. Taustalla on valtion, aluehallinnon ja kaupunkien Urban Contract for Social Cohesion –sopimus (CUCS), joka nostaa kulttuurin keskeiseksi alueiden kehittämisen ja sosiaalisen kiinteyttämisen välineeksi. Ranskassa on myös havahduttu siihen, että suuret laitokset nielevät leijonanosan kulttuuribudjeteista mutta yleisöt ovat pysyneet iät ja ajat samoina. Siihen halutaan muutos.

Paikallinen vuorovaikutus

Kulttuurin vienti kaupunginosiin on tuhoon tuomittu ilman kontaktia asukkaisiin ja paikallisiin yhteisöihin. Siksi kaikissa kaupunginosissa on - Mellunkylän tyyliin -yhteisöjen, virkakunnan ja myös kauppiaiden muodostamia työryhmiä, jotka suunnittelevat projektit. Lyonin kaupunginosat ovat jotakuinkin samankokoisia kuin Helsingissä - kuten itse kaupunkikin. Suunnitelmat tehdään neljäksi vuodeksi kerrallaan. Tällä hetkellä työstetään kautta 2011-15 samalla kun tehdään yhteenvetoa edellisestä kaudesta. Helsingissäkin kaupunginosien aluetyöryhmät voisivat olla hyvä resurssi, jos ne saisivat nykyistä vahvemman ja suunnitteluvoimaisemman aseman.

Lähestymistapa kulttuuriin voi Lyonissa olla myös teemapohjainen. Esimerkiksi hiphoppareita on törmäytetty taiteilijoihin ja järjestetty sitten yhteisiä koulutuksia. Sen jälkeen on käynnistetty yhteistyö kulttuurilaitosten kanssa.  Liekö tässä visiota vaikka Kontulan räppääjille? Tällaisen toiminnan parissa on noin 1500 aktivistia (10 vuotta sitten vain 200).

Kulttuurilaitokset eivät saa ylimääräistä rahaa kansalaishankkeilleen. Aluksi niiden suhtautuminen oli penseää. Vähitellen instituutiot ovat kuitenkin huomanneet, että projekteista on heille myös hyötyä. Ranskassa käydään keskustelua verovarojen käytöstä. Jalkautuminen tuo laitoksille imagovoittoja taistelussa resursseista. Kaupunki tukee myös taiteilijoita hyvin käytännönläheisesti asettamalla raamit erilaisille projekteille ja julistamalle ne sitten hakuun. Sopivin tulee valituksi. Monet hankkeet ovat yhteydessä kaupunginosien kehittämiseen tai kulttuurista syrjäytyneiden mukaan vetämiseen. Olisiko tässä opittavaa Helsinginkin avustuspolitiikassa?

Kaupunkisuunnittelu ja kulttuuri

Esimerkkinä kulttuurin ja aluerakentamisen nitoutumisesta toisiinsa käyköön hieman kaukaisempi Vaulx en Velinin – La Soien kaupunginosa. Siellä ollaan parhaillaan rakentamassa asuintaloja ja suurempaa kauppakeskusta vanhojen teollisuushallien tilalle. Joka toinen vuosi järjestettävä kansainvälisen Biennale de Lyon taidetapahtuman (http://www.biennaledelyon.com/) näyttelyt on hajautettu kaupunginosiin, joista yksi on tänä vuonna ollut em. uudisrakennusalue. Uudistuva kaupunginosa tulee näin tutuksi näyttelyyn liittyvien kulttuuritapahtumien kautta lyonilaisille. Osa projektin rahoituksesta saadaan rakennuttajilta, jotka myös hyötyvät alueen tunnettavuuden kasvamisesta.

Voisimmeko kuvitella samaa konseptia vaikka Sipoon liitosalueilla? Vaatii kyllä vilkasta mielikuvitusta. Kuinka vaikeaa onkaan ollut saada edes Mellunkylään jotain taidefestivaalin osaa. Meillä kaikki taide tungetaan ydinkeskustaan ja varmuuden vuoksi vielä tiukasti rakennuskolossien sisään.

Kulttuuria kaupunginosissa

Ei tarvitse mennä kauas ajassa kun kaupunginosien kulttuurityö merkitsi joillekin samaa kuin kaljan kittaaminen kesäjuhlissa vastakohtana korkeakulttuurille. Todellisuus on ollut Lyonissa joskus yllättävä. Esimerkiksi joka toinen vuosi järjestettävään ammattilaisten tanssibiennaleen on kuulunut tanssikoulujen ja asukkaiden organisoima eri kaupunginosissa kiemurteleva kulkue. Tästä eräänlaisesta varsinaisten esitysten hännästä ja lisästä on ajan mittaan tullut koko Biennalen näkyvin ja myös kansainvälistä mediaa kiinnostavin osa.

Monissa Euroopan kaupungeissa luovutetaan vailla selvää käyttötarkoitusta olevia kaupungin tontteja tai tiloja edullisesti tai ilmaiseksi yhteisöjen tilapäiskäyttöön. Mm. Guillotieren vanha maauimala on ollut taiteilijoiden ja asukkaiden kulttuurikeskuksena. Myös tyhjille tonteille on perustettu yhteisesti hoidettuja kulttuuripuutarhoja, joita etenkin lapsiperheet ovat suosineet.

Syksyllä ilmestyneessä kriittisessä kirjassaan Helsinki takaisin jaloilleen (Gaudeamus) tutkija Pasi Mäenpää arvostelee Helsingin visioita ja strategioita siitä, että kaikki toiminta alistetaan näkyvyydelle globaalissa kaupunkikilpailussa. Kulttuurinkin pitää olla suurta ja loistavaa, hienoja taloja ja mittavia tapahtumia. Niillä houkutellaan kansainvälisiä yrityksiä ja turisteja kaukaiseen pohjolaan. ”Lyon maailmankartalle” – henkeä en löytänyt tutkimusmatkallani mistään, en edes sivulauseessa. Kaupungin itsetunto oli kohdallaan ja asukas oli aina se tärkein, kaiken mitta.

Lyon on ollut Ranskassa edelläkävijä yhteisöjä ja alueita eheyttävässä kulttuurityössä. Lyonin malli on leviämässä myös maan muihin suurkaupunkeihin. Meiltä Lyoniin lienee pari kolme tuhatta kilometriä. Olisikohan matka liian pitkä meidän kohmeisille kulmillemme?

Tarkempia kuvauksia Lyonin mallista osoitteessa http://kaupunginosat.net/ruohonkarjet .

- Ari Tolvanen, Helsingin kulttuurikeskus-

Kolumni luettavissa myös Mellunkylälehden viimeisimmässä numerossa (2/2011).

 

Kontupiste on tietotekniikka- ja kulttuurikeskus Mellunkylässä, Kontulatalossa Kontulan ostoskeskuksessa.

Kontupisteen toiminnan toteuttaa Helsingin kaupunki.

Moderni kaupunkitoimisto kaupunkilaisille maksutta. Tietoteknistä neuvontaa ja kursseja.

Galleria Kontupiste. Näyttelytilaa valokuvataiteilijoille. Osallistavaa kulttuurityötä yhteistyössä Suomen valokuvataiteen museon kanssa vuodesta 2014.

 

Edistää asuinpaikasta, koulutustasosta tai sosiaalisesta asemasta riippumattomia mahdollisuuksia uuden kulttuurisen ja teknologisen orientaation kokemiseen.

Kannustaa kaupunkilaisia aktiiviseen kansalaisuuteen. Vahvistaa demokraattista yhteiskuntaa välittämällä uuden median tavoittamiseen, ymmärtämiseen ja tuottamiseen tarvittavia taitoja.

Kehittää Kontulaa vetovoimaisena esikaupunkialueena.

  • Digineuvontaa ilman ajanvarausta

    01.01 - sunnuntai 31.12.

    Ohjausta tietokoneen ja sähköisten palveluiden käytössä saatavana joka päivä Kontupisteen aukioloaikoina ilman ajanvarausta.