Poliittisen valokuvan festivaali Kontulassa: näyttelyn taiteilijat
02.02.2015 11:12

Poliittisen valokuvan festivaali on uusi kolmivuotinen valokuvatapahtuma, joka on omistettu valokuville ja valokuvaajille, jotka haluavat työllään vaikuttaa maailmaan. Tarkoituksena on voimistaa kantaaottavan valokuvan asemaa ja näkyvyyttä sekä innostaa kokeilemaan kuvan tekemisen erilaisia muotoja ja esitystapoja. Poliittisen valokuvan festivaali on luonteeltaan kokeellinen, keskusteleva ja innostava.  Festivaalin päänäyttely Kolmanteen polveen on esillä Suomen valokuvataiteen museossa 30.1.–12.4.2015.  Galleria Kontupisteen näyttelyssä  "Neljänteen polveen" on niin ikään esillä kaikkien festivaalin taiteilijoiden töitä ja se on avoinna 12.4. saakka.

Alex Masi

Vuonna 1984 tapahtui kaikkien aikojen pahin teollisuusonnettomuus, kun yhdysvaltalaisen Union Carbiden hyönteismyrkkytehtaalta purkautui Bhopalin kaupungissa Intiassa myrkyllistä kaasua. Puoli miljoonaa ihmistä altistui kaasulle ja eri arvioiden mukaan 3000–20 000 tuhatta ihmistä kuoli sen seurauksiin. Onnettomuuden tapahtuessa yhtiön laitteet olivat erittäin huonosti hoidetut ja turvajärjestelyt laiminlyöty.

Italialainen Alex Masi on valokuvannut vuosina 2009–2011 Bhobalissa, jossa perheet edelleen elävät tapahtuman varjossa. Union Carbiden (nykyään DOW Chemical) myrkyllistä jätettä haudattiin ympäri aluetta ja se saastutti alueen maanalaiset vesivarannot. Saastunut vesi uhkaa alueella 30 000 ihmistä. Myrkyn vaikutukset näkyvät mm. altistuneiden lapsissa, joista monet kärsivät vakavista vammoista ja neurologisia häiriöistä. Alex Masi on dokumentoinut kolmekymmentä vuotta sitten tapahtuneen katastrofin aiheuttamia laajamittaisia vaikutuksia, jotka yhä nykyään – ja tulevaisuudessa – vaikuttavat alueen ympäristöön ja ihmisiin.

Amerikkalainen Dow Chemical osti Union Carbiden vuonna 2001 valtavalla 11,6 miljardin dollarin kauppasummalla. Yhtiö on kieltäytynyt ottamasta vastuuta Bhopalin tilanteesta.

Sara Hornig

Suomessa joka viikko 20 000-25 000 ihmistä seisoo leipäjonossa. Yli 90% heistä ei tulisi toimeen ilman ruoka-apua. 50%:lla kävijöistä jää pakollisten menojen jälkeen kuukaudessa käyttörahaa 100e tai vähemmän. 1990-luvun laman aikaan aloitettu ilmaisen ruuan jakaminen eli niin kutsuttu leipäjonotoiminta oli tarkoitettu tilapäiseksi. Siitä on kuitenkin muodostunut pysyvä ilmiö. Aluksi suurin osa jonossa olleista ihmisistä oli yksineläviä, syrjäytyneitä miehiä. Nykyään joukossa on nuori perheenäitejä, opiskelijoita, maahanmuuttajia, vanhuksia, jopa työssäkäyviä. Kaikki kassit on kuvattu Myllypuron leipäjonossa Helsingissä.

Meeri Koutaniemi

Meeri Koutaniemi (s. 1987) on suomalainen valokuvaaja, joka toivoo, että hänen valokuvansa saisivat katsojan reagoimaan. Hän on viime vuosina kuvannut vapautuneita lapsiorjia Nepalissa, tšetšenialaisia turvapaikanhakijoita, meksikolaisia hiv-positiivisia ja ympärileikattuja afrikkalaistyttöjä. Koutaniemen tavoitteena on vähentää syrjintää, poliittista sortoa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Koutaniemi uskoo, että valokuvien avulla katsoja herkistyy toiselle ihmiselle ja toiselle kulttuurille ja – parhaimmillaan – haluaa myös itse vaikuttaa asioihin.

Koutaniemen valokuvia on palkittu usein. Suomen lehtikuvaajat ry:n järjestämässä Vuoden lehtikuvat -kilpailussa Koutaniemi on ollut voittoisa monissa sarjoissa vuosina 2013 ja 2014. Kuvajournalismin Visa pour l’image -festivaalilla Perpignanissa, Ranskassa Koutaniemi voitti 2014 päivälehtisarjan kuvasarjalla kahden maasai-heimoon kuuluvan tytön ympärileikkauksesta. Koutaniemi on sanonut, että hänen valokuvansa eivät kerro kaikkea: ”Valokuva on kysymys”.

Lisätietoja PVF:n artikkelissa Meeri Koutaniemi – Valokuvilla naisten onnellisemman seksuaalisuuden puolesta

Tuomas Linna

Miksi 14-vuotias tyttö kantaa käsilaukussaan pistoolia?  Tuomas Linnan Huoli –teos käsittelee suomalaista lastensuojelua. Linna on dokumentoinut esineitä, jotka lapsilta takavarikoitu arviointi- ja vastaanottoyksiköissä, koska ne olisivat voineet aiheuttaa haittaa lapselle. ”Kuvat esineistä ovat neutraalimpia, kuin kuvat ihmisistä. Ne herättävät kysymyksiä näkyvän takaisesta”, Linna kertoo.

Suomessa on 18 000 lasta, jotka on sijoitettu kodin ulkopuolelle. Arvioiden mukaan jopa puolet kiireellisistä sijoituksista johtuu vanhempien mielenterveyteen, päihteisiin ja väkivaltaan liittyvistä ongelmista. Linna toteuttaa valokuvasarjan yhteistyössä suomalaisten arviointi -ja vastaanottoyksiköiden kanssa.

David Magnusson

David Magnusson (s.1983) ruotsalainen valokuvaaja, joka haluaa työskennellä kuvajournalismin ja valokuvataiteen välimaastossa. Purity-sarjassa Magnusson on valokuvannut ja haastatellut nuoria tyttöjä ja heidän isiään Purity Ball -tapahtuman yhteydessä Yhdysvaltojen Louisianassa, Coloradossa and Arizonassa. Purity Ballissa tytöt lupaavat elää puhdasta elämää Jumalan edessä ja pysyä neitsyinä avioliittoon asti. Vastavuoroisesti isät lupaavat suojella tytärtensä siveyttä ja tukea tytärtä tämän lupauksessa. Toisinaan isät ja tyttäret vaihtavat sormuksia valan merkiksi. Magnussonin kuvaamissa muotokuvissa isä ja tytär on kuvattu asuissa, jotka heillä oli yllään seremonian aikana. Muodoltaan pelkistetty ja perinteinen Purity-sarja on sisällöltään ristiriitainen ja kiusallinenkin yhdistelmä rakkautta ja halua hallita sekä kauneutta ja pelkoa. Magnusson itse kertoo, että hänelle Purity on esimerkki siitä, miten arvomme muotoutuvat sen yhteiskunnan mukaan, jossa kasvamme, ja kuinka tulkitsemme maailmaa omien arvojemme kautta.

Taiteellisen työskentelyn lisäksi Magnusson työskentelee freelancer kuvaajana ja on kuvannut mm. Save the Children, TIME Magazine ja Svenska Dagbladet. Purity-sarja on saanut useita palkintoja. Magnussonin valokuvia ovat julkaisseet TIME Magazine, The Guardian, Los Angeles Times, Huffington Post, Der Spiegel, Stern, La Repubblica, BBC ja The Daily Mail.

http://www.davidmagnusson.se

Tatiana Vinogradova

Muotokuvasarja kertoo seksuaalivähemmistöjen elämästä Venäjällä. Se on kuvallinen kertomus melankoliasta, yksinäisyydestä ja epävarmasta tulevaisuudesta.

Venäjällä suvaitsemattomuus seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan on kasvanut voimakkaasti. Vuonna 2013 venäläisistä 74% oli sitä mieltä, että homoutta ei tulisi hyväksyä yhteiskunnassa. 16% kannatti homoseksuaalien eristämistä yhteiskunnasta, 22 % mielestä heidät pitäisi pakottaa hoitoon ja 5% mielestä homoseksuaalit olisi “likvidoitava”. Kesäkuussa 2013 Venäjän parlamentti hyväksyi homopropaganda-lain, jonka mukaan homoseksuaalisuutta ei saa näyttää alaikäisille. Lain mukaan gay pride -tapahtumien järjestäminen, seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustaminen tai homo- ja heterosuhteiden tasavertaisuudesta puhuminen on laitonta.

Tämä on ajanut LGBT-yhteisöt maan alle ja varjoon. Venäjällä vain 1% seksuaalivähemmistöön kuuluvista uskaltaa elää avoimesti. Sen takia työni sävy on tumma ja melankolinen. Visuaalinen konsepti heijastaa venäläistä todellisuutta, jossa homous ei ole sateenkaaren värittämää elämää. Maassamme sateenkaaren sävyt ovat hyvin sameat.

"Halusin ottaa runollisia, intiimejä muotokuvia ilmentääkseni henkilöiden sisäistä kauneutta. Tunnustakaamme hetken ajan toistemme kauneus sen sijaan, että hyökkäisimme erilaisuuksiamme vastaan."

www.tatianavinogradova.com

Farzana Wahidy

Farzana Wahidy (s. 1984) on afganistanilainen valokuvaaja, joka syntyi Kandaharissa ja muutti kuuden vuoden iässä Kabuliin. Talebanin noustua valtaan 1996 Afganistanin naisten koulutus kiellettiin, mutta teini-ikäinen Wahidy jatkoi maan alla koulunkäyntiä 300 muun tytön kanssa Kolmetoistavuotiaana Wahidy pahoinpideltiin kadulla, koska hän ei käyttänyt burkhaa. Vuonna 2004 Farzana Wahidysta tuli ensimmäinen afganistanilainen naispuolinen valokuvajournalisti, joka työskenteli kansainväliselle kuvatoimistolle Agence-France Presselle (AFP).

Wahidy on valokuvannut afganistanilaisia naisia: ”Aihe on minulle tärkeä, koska olen itse nainen.” Sukupuoli myös mahdollistaa pääsyn naisyhteisöjen sisälle ja osaksi naisten arkielämää. ”Haluan näyttää laajemman kuvan afgaaninaisten elämästä, en ainoastaan sitä, että meillä on ongelmia”, Wahidy kertoo, ”eikä se tarkoita, etteikö meillä olisi paljon ongelmia, mutta haluan näyttää tavallista elämää.”

Wahidyn valokuvia ovat julkaisseet mm. Sunday Times, ABC-TV, Le Monde 2, Gent magazine, CanWest News, Canadian Geographic, Polka Magazine, Le-temps magazine, New Statement, Guardian, Deutsche-Welle, Save the Children. Wahidy kuuluu myös hiljattain perustettuun afganistanilaisten valokuvaajien yhteisöön Afgan Photography Networkiin, joka haluaa näyttää Afganistania afganistanilaisten valokuvaajien kuvaamana.

http://www.afghanphotographynetwork.com/

www.farzanawahidy.com

Parantola (videoteos)

Vanajan vankilassa toteutettiin syksyllä 2014 valokuvatyöpaja, jonka lopputuloksena syntyi elokuva nimeltä Parantola. 
Parantolan asiakkaat, kuvaus ja suunnittelu: Cynthia, Jaanus, Kullenberg ja 3573 
Työpajan ohjaajat: Sanni Seppo ja Hannele Martikainen

Lähde: PVF.fi

 

 

Kontupiste on tietotekniikka- ja kulttuurikeskus Mellunkylässä, Kontulatalossa Kontulan ostoskeskuksessa.

Kontupisteen toiminnan toteuttaa Helsingin kaupunki.

Moderni kaupunkitoimisto kaupunkilaisille maksutta. Tietoteknistä neuvontaa ja kursseja.

Galleria Kontupiste. Näyttelytilaa valokuvataiteilijoille. Osallistavaa kulttuurityötä yhteistyössä Suomen valokuvataiteen museon kanssa vuodesta 2014.

 

Edistää asuinpaikasta, koulutustasosta tai sosiaalisesta asemasta riippumattomia mahdollisuuksia uuden kulttuurisen ja teknologisen orientaation kokemiseen.

Kannustaa kaupunkilaisia aktiiviseen kansalaisuuteen. Vahvistaa demokraattista yhteiskuntaa välittämällä uuden median tavoittamiseen, ymmärtämiseen ja tuottamiseen tarvittavia taitoja.

Kehittää Kontulaa vetovoimaisena esikaupunkialueena.

  • Digineuvontaa ilman ajanvarausta

    01.01 - sunnuntai 31.12.

    Ohjausta tietokoneen ja sähköisten palveluiden käytössä saatavana joka päivä Kontupisteen aukioloaikoina ilman ajanvarausta.